Osoite
Visiokatu 6
33720 Tampere
Sitra totesi jälleen uusimmassa megatrendiraportissaan, että teknologia kehittyy edelleen nopeasti ja se vaikuttaa voimakkaasti tietotyöhön, päätöksentekoon ja tiedon välitykseen. Maailmalla ainakin sijoittajat ovat vahvasti ajatuksen takana ja työntävät ennätysmääriä rahaa teknologiayrityksiin, jotta ne voivat kiihdyttää kehitystyötä ja rakentaa tarvittavaa infrastruktuuria. Mutta voiko teknologia yksin ratkaista organisaatioiden tuottavuushaasteita?
Hiilikaivoksilta tähän päivään
1950-luvulla Eric Trist ja Ken Bamforth tutkivat työn organisointia, kun brittiläisessä hiilikaivoksessa otettiin käyttöön uusi luohintatekniikka, minkä oletettiin lisäävän tehokkuutta. Mitä tapahtui?
Tuottavuus kyllä kasvoi, kun koneet tehostivat sekä hiilen irrottamista että kuljetusta. Trist ja Bamforth kuitenkin havaitsivat muutakin.
Kun kaivoksissa siirryttiin uuteen teknologiaan, työ pilkottiin erillisiksi vaiheiksi ja työntekijät tekivät toistuvasti vain yhtä tehtävää vuoron aikana. Kun työntekijät työskentelivät toisistaan erillään, yhteistyö väheni ja työryhmien välille syntyi jännitteitä. Työntekijät stressaantuivat, sortuivat keskinäiseen syyttelyyn ja turvautuivat poissaoloihin selviytyäkseen epätasaisiksi koetuista työoloista.
Tutkijat vertasivat kaivoksissa käytössä ollutta perinteistä työskentelytapaa uuteen teknisesti kehittyneempään longwall-tekniikkaan. Uuden järjestelmän tuottavuus osoittautui monissa tapauksissa heikommaksi kuin aikaisemmassa työskentelymallissa.
Aiemmassa mallissa kaivosmiesten ryhmät vastasivat yhdessä koko työtehtävästä. He valitsivat usein itse työparinsa, jakoivat tehtävät keskenään ja käyttivät taitojaan monipuolisesti. Ryhmillä oli myös mahdollisuus säädellä työn rytmiä muuttuvien työtilanteiden tai työntekijöiden jaksamisen perusteella. Tällainen vastuullinen autonomia auttoi heitä ratkaisemaan ongelmia heti niiden syntyessä ja mukauttamaan työskentelyä tilanteen mukaan.
Tutkimuksessa havaittiin, että tuottavuus parani uudelleen, kun ryhmät pystyivät jälleen koordinoimaan työnsä itse. He kykenivät käsittelemään työn vaihtelua suoraan työtilanteessa. Havainto johti ajatukseen, että teknologian käyttöönotossa on huomioitava myös työn sosiaalinen puoli.
Sosiotekninen järjestelmä
Tutkijoiden havaintojen pohjalta kehittyi ajattelumalli, missä tekniset ja sosiaaliset tekijät nähdään toisiinsa kytkeytyvänä kokonaisuutena – sosioteknisenä järjestelmänä.
Teorian mukaan sosiaalisia ja teknisiä järjestelmiä tulee tarkastella ja kehittää samanaikaisesti.
- Teknisellä järjestelmällä tarkoitetaan teknologiaa, työkaluja, menetelmiä sekä prosesseja.
- Sosiaalinen järjestelmä puolestaan koostuu ihmisistä, heidän taidoistaan, asenteistaan, arvoistaan ja keskinäisistä suhteistaan.
Albert Cherns kehitti teoriaa edelleen 1970-luvulla ja korosti, että järjestelmiä suunniteltaessa on tärkeää myös saavuttaa organisaation tavoitteet. Samalla pitää varmistaa, että ihmiset pystyvät tekemään työnsä sujuvasti yhdessä ja järjestelmä sopeutuu ympäristön muutoksiin.
Hän laati yhdeksän sosioteknisen suunnittelun periaatetta, joihin kuului esimerkiksi ajatus siitä, että tehtävää kannattaa määritellä vain niin paljon kuin on välttämätöntä sekä vaatimus siitä, että ihmisten työ ja teknologia toimivat hyvin yhdessä.
Chris Cleg päivitti teorian vastaamaan 2000-luvulla digitaalisen työn ja tietojärjestelmien tarpeita, korostaen mm. monialaista suunnittelua ja käyttäjien roolia järjestelmissä.
Monet näistä ajatuksista kuulostavat itsestään selviltä. Jostain syystä organisaatioiden ongelmia ratkotaan kuitenkin usein kehittämällä tai ottamalla käyttöön jokin teknologia, mutta jättämällä huomioonottamatta ihmisten toiminta, vuorovaikutus ja jopa työtavat.
Ihminen ja teknologia yhdessä
Yli seitsemän vuosikymmentä sitten alkanut tutkimus on käsinkosketeltavan ajankohtainen. Uusien teknologioiden odotetaan koko ajan ratkovan tuottavuushaasteita. Varsin usein edetään puhtaasti teknologia edellä, vaikka ihmiset ovat edelleen keskeisessä roolissa työn onnistumisen kannalta. Ainakaan lähiaikoina ei ole näkyvissä teknologiaa, millä ihmiset syrjäytettäisiin työelämästä täysin, vaikka jokunen multimiljardööri moisesta haaveileekin.
Ajankohtaisena esimerkkinä tekoälyä tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen ja ilmassa on selvästi epävarmuutta siitä, miten työtä tehdään tulevaisuudessa. Hulluimmissa visioissa ihmiset näyttävät päätyvän jälleen tulosten varmistelijan rooliin tai muulla tavoin “koneiston osaksi”. Tuolloin he menettävät mahdollisuutensa vaikuttaa omaan työhönsä, sen mielekkyyteen ja sitä kautta työmotivaatioon ja tehokkuuteen.
Keskeinen haaste onkin se, miten teknologia ja työ kehittyvät yhdessä.
Organisaatiot ja työ kehittyvät jatkuvasti, joten myös toimintaa tukevien järjestelmien pitää kehittyä. Vastaavasti teknologiset innovaatiot luovat uusia mahdollisuuksia työn tekemiseen ja vaikuttavat työn sisältöön, osaamisvaatimuksiin ja työntekijöiden rooleihin. Sekä teknologian että ihmisten on sopeuduttava.
Saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, että teknologiakehitysfirman vetäjä nostaa esille tällaisen näkökulman.
Kyse ei ole kuitenkaan ristiriidasta, vaan sosiotekninen ajattelu auttaa sekä teitä että meitä kehittämään laadukkaampia, tilanteeseen paremmin soveltuvia ja pitkäikäisempiä ratkaisuja. Järjestelmiä tehdään kuitenkin vielä ensisijaisesti ihmisille ja ihmisten muodostamille organisaatioille. Osaavien ihmisten ja sopivien teknologisten ratkaisujen yhdessä tuottama arvo on selkeästi suurempi kuin osatekijöidensä summa.
Sosiotekninen ajattelu voi hyvinkin olla menestyksenne avain.
Aiheesta lisää
- Trist, E., & Bamforth, K. (1951). Some social and psychological consequences of the longwall method of coal-getting. Human Relations, 4(1), 3–38.
- Cherns, A. (1976). The principles of sociotechnical design. Human Relations, 29(8), 783–792.
- Clegg, C. W. (2000). Sociotechnical principles for system design. Applied Ergonomics, 31(5), 463–477.
- Klein, L. (2014). What do we actually mean by ‘sociotechnical’? On values, boundaries and the problems of language. Applied Ergonomics, 45(2), 137–145.
- Walker, J., Read, D., & Waterson, P. (2009). Extending sociotechnical principles to new domains. Journal of Systemics, Cybernetics and Informatics, 7(4), 12–20.
- Waterson, P., & Eason, K. (2018). Sociotechnical systems and contemporary applications. Applied Ergonomics, 70, 15–24.
Jos inspiroiduit artikkelista, niin ota yhteyttä, onnistutaan yhdessä.
OTA YHTEYTTÄ, ONNISTUTAAN YHDESSÄ
